sunnuntai 18.8.2019 | 17:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Mitä tapahtuu kun konservatorion soitonopettajat tarttuvat soittimiin, joita he eivät osaa soittaa? – Tältä kuulostaa Beethoovenin Oodi ilolle

Maria Store Kokkola-lehti+
Ke 15.5.2019 klo 13:00

Millaista ääntä syntyy, kun Keski-Pohjanmaan konservatorion soitonopettajat tarttuvat instrumentteihin, joita he eivät ennestään osaa soittaa? Se selviää 29. toukokuuta konservatorion perusopetuksen päättökonsertissa, kun opettajien muodostama Sideways Orchestra nousee ensimmäistä kertaa lavalle.

– Ehkä myös viimeistä, vitsailee idean alullepanija Pasi Ojala.

Ojala paukuttaa tahtia jalallaan, kun Sideways Orchestra päräyttää harjoituksissa ilmoille Beethovenin Oodi ilolle. Hyvältä kuulostaa, kun ajattelee, että harjoituskertoja on osalla takanaan kaksi, joillakin vasta yksi.

– Ammattisoittajilla on tietyt vahvuudet, joten saamme soittoa aikaiseksi suhteellisen nopeasti, vaikka ei olekaan oma soitin kyseessä, toteaa Ojala.

Helppoa se ei kuitenkaan ole. Ojalan pääinstrumentti on pasuuna ja vaikka instrumentti on vaihtunut toiseen puhallinsoittimeen, eli oboe d'amoreen, ei sen soittaminen suju yhtä sujuvasti.

– Minulle osui äärettömän vaikea rasti. Ääni muodostetaan oboella ihan eri tavalla kun pasuunalla. Ensimmäisellä kerralla en jaksanut soittaa oboeta montaakaan minuuttia.

Raskasta on! toteavat myös Noora-Kaisa Salo-Peltokoski ja Annika Harvala.

– Uuden instrumentin soittamisessa ergonomia on ihan eri kuin mihin on tottunut. Soittamisen kestävyys on hakusessa, kertoo Salo-Peltokoski.

Matalia vaskisoittimia yleensä soittava Annika Harvala tarttui selloon, koska sen matala äänimaailma viehätti.

– Sellosta ei tosin lähde yhtä iso ääni kuin vaskisoittimista. Orkesterin riveissä on välillä vaikea kuulla omaa soittoa, hän toteaa.

Salo-Peltokosken soitin on klarinetti, Hanna Patanan käyrätorvi. Sideways Orchestrassa kaksikko teki vaihtokaupat.

– Pääsen toteuttamaan unelmaani ja saan soittaa todella kovaa! Poikani käy Hannan tunneilla ja olen ollut siellä mukana. Kotona olen varkain lainannut pojan instrumenttia ja harjoitellut, kertoo Salo-Peltokoski naureskellen.

Klarinettiin tarttui yleensä selloa soittava Katriina Outakoski.

– Ensimmäisellä kerralla en saanut siitä ääntä lainkaan, nyt sujuu jo paremmin.

Emilia Otava-Sytchakin sello vaihtui ensin viuluun ja sitten harmoniin.

– Saa nähdä soitanko ensi kerralla jotain muuta. Haluaisin soittaa marimbaa tai harmonikkaa.

Paitsi, että projekti on ollut hauska ja on lisännyt usein yksin puurtavien opettajien yhteisöllisyyttä, on taustalla myös pedagoginen ajatus.

Moni opettajista on tarttunut uuteen instrumenttiin viimeksi kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten.

– Monelta on varmasti unohtunut, miten vaikeaa uuden instrumentin soiton opettelu on pienelle oppilaalle. Tässä se tulee taas mieleen, sanoo Ojala.

Opettajat halusivat asettaa itselleen haasteen humoristisella otteella.

– Oppilaat toteavat joskus, että helppohan teidän on esiintyä, kun olette soittaneet useamman kymmenen vuotta. Nyt olemme samalla viivalla heidän kanssaan. Päättökonsertissa esiintyy esimerkiksi vasta tänä vuonna soiton aloittaneita lapsia, kertoo Salo-Peltokoski.

Konsertissa kuullaan Sideways Orchestran lisäksi konservatorion oppilaiden esityksiä sekä jaetaan stipendejä ja päättötodistukset.

#