sunnuntai 15.9.2019 | 19:17
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Mirka Johanssonin kolumni: Tie on kaksisuuntainen

Mirka Johansson Kokkola-lehti
Ke 11.9.2019 klo 18:00

Muistan ala-asteen ajoilta, että Suomi on tuhansien järvien maa. Omassa mielikuvassani järviä oli mukamas 80 000, mutta pienen googlettamisen jälkeen, niitä yli viiden aarin suuruisia järviä olikin 187 888 kappaletta! Suomen sisävesien pinta-alaksi on arvioitu noin 10.2 % koko Suomen pinta-alasta. Ei paha.

Olen niin kauan kuin muistan, ollut suunnattoman kateellinen kaikille teille, joilla on naimakaupan tai perinnön kautta siunaantunut kesämökki meren tai järven rannalle tai, että teillä on ollut taloudellinen mahdollisuus ostaa mökki kyseiseltä sijainnilta.

Silti yllättävän moni kokee kesämökin rasitteena, kun ei ole aikaa hoitaa sitä kesämökkiä tai sitten sen jakaminen muiden sukulaisten kanssa ei vain onnistu erinäisistä syistä. Aina kuulemissani kahvipöytätarinoissa on ollut sitä sun tätä valitusta enemmän tai vähemmän, tai sitten siellä mökillä ei koskaan kesälomalla ehdi käydä kuin viikon pari.

En ole koskaan ymmärtänyt tätä, sillä itse olen aina toivonut omistavani kesämökin ja olen usein ajatellut, että meitä kiitollisia kyllä olisi useampi jonossa, joille ei olisi ongelma olla mökillä, ja vain olla. Ehkä tämä on länsirannikkolaisille niin itsestäänselvyys, että kesämökistä nauttivat unohtavat olla kiitollisia asiasta ja saamastaan etuudestaan?

Kahvila Saha on korvannut tätä sieluni kaipuuta monena kesänä, ja siellä en ole kokenut kateutta, vaan ajatellut meren selkää tuijottaessani, että asialle ja omalle unelmalle tulee tehdä jotain.

Jokaisella on huikeat mahdollisuudet muuttaa järven tai meren rannalle mutta se vaatii muutosta, luopumista, rohkeutta ja tahtotilaa!

Se on jännä, miten useat puhuvat siitä, että kaipaavat maalle ja maaseudun rauhaan mutta silti he eivät tee mitään asian eteen. Syitä löytyy vaikka muille jakaa, sillä on lapset, työpaikka ja asunto, jotka estävät tehokkaasti tämän unelman toteutumisen.

En tiedä puhuvatko ihmiset lopulta vain lämpimikseen vai aikuisten oikeasti? Ihmiset uskaltavat yllättävän harvoin lähteä kohti omaa unelmaansa ja tämä jos jokin asia on mielestäni sangen surullista.

Sitten kun mainitsee omasta unelmastaan asua järven rannalla, jossain pienemmässä pitäjässä niin suurin osa ihmisistä vastaa, että no pääseehän sieltä pois, jos se ei onnistukaan tai miellytä. Miten niin ei miellytä, jos unelmaansa lähtee toteuttamaan?

Aina kun olen maininnut, että voisin ajatella muuttavani kaupunkeihin kuten Oulu, Vaasa tai Tampere niin en ole koskaan kuullut, että no, sinä pääset pois sieltä jos et viihdy tai se ei tunnu omalta.

Aivan kuin toiseen kaupunkiin muuttamisen tie olisi auvoisesti yksisuuntainen, jolta kukaan ei halua poiketa, sillä kaupungissahan on kaikki mitä ihminen tarvitsee selvitäkseen hengissä tässä elämässään, kun taas maalle muuttamisen tie on kaksisuuntainen, jolta tieltä jokainen pääsee pois mitä pikimmiten takaisin kaupunkiin, jos se elämä maaseudulla ei alakaan sujumaan.

Saaneen kuitenkin muistuttaa, että isot valtatiet Suomessa ovat edelleen kaksisuuntaisia, sekä maalle, että kaupunkiin. Toisia suolataan enemmän kuin toisia.

Sosiaalityöntekijä ja kuvataiteilija

”Se on jännä, miten useat puhuvat siitä, että kaipaavat maalle ja maaseudun rauhaan mutta silti he eivät tee mitään asian eteen.

#