perjantai 14.8.2020 | 07:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Tiedätkö Hattuhyllyn tai Pinkin? – Osa paikoille annetuista lempinimistä elää pienessä piirissä, toiset yleistyvät ja ovat käytössä vuosikymmeniä

Maria Store
Ke 19.2.2020 klo 12:55 | päivitetty ke 12:55

”Mennäänkö KT:n kautta Pinkille?” Ei sano välttämättä teinejä vanhemmille mitään, mutta käännetään. KT on Kallentori ja Pinkki Kirkonmäen päiväkoti, joka on siis vaaleanpunainen rakennus Ventuksentien varrella, jonka pihalla nuoret usein iltaisin viettävät aikaa.

– Olisi aika kuivaa sanoa ”Mennäänkö Kallentorin kautta Kirkonmäen päiväkodille?”, toteaa Tenho Niska.

Muita esimerkkejä nuorten antamista lempinimistä eri paikoille kaupungissa ovat esimerkiksi: KH eli Koivuhaka, Ikk eli Isokylän koulu ja Leikkari eli leirintä-alue.

– Ei tarvitse käyttää niin paljon sanoja, toteaa Tico Tarvainen lempinimistä ja lyhennelmistä.

– Voi myös puhua asioista, ilman että aikuiset tietävät mistä on kyse, lisää Niska.

Alussa mainittu Hattuhylly on pysäköintialue Prisman takana, jonne kokoonnutaan usein syömään läheisestä hampurilaisravintolasta noudettua ruokaa.

– Yleensä tänne tullaan autolla. Kesällä saatetaan istuskella nurmikolla, sanoo Niska.

Hattuhylly on Prisman pysäköintialueen eräänlainen ylätasanne.

Nuorten suussa elää myös sellaisia paikkojen lempinimiä, jotka myös vanhemmat tunnistavat. Länkkäristä (Länsipuisto), Matkiksesta (Matkahuolto) ja Palkkarista (Koivuhaan palvelukeskus) on puhuttu ennenkin. Kuten myös Velkaringistä, joka on siis asuinalue meren äärellä, jossa on isoja ja kalliita taloja.

Entä tietävätkö nuoret missä on Hankkijanmäki, Hagströmin kulma, Jenkkitori tai Naakkapuisto?

– Hagströmin kulman tiedän ja Naakkapuistostakin olen kuullut puhuttavan, sanoo Niska.

Hankkijanmäki ja Jenkkitori eivät sen sijaan kuulosta tutuilta nuorten korvissa.

”Voi myös puhua asioista, ilman että aikuiset tietävät mistä on kyse.

”Jos joku keksii oivaltavan ja nokkelasti kiteyttävän nimen, se leviää myös helpommin käyttöön.

Hattulantiestä tuli Stetson Street

Nimistöntutkimukseen erikoistunut suomen kielen professori Terhi Ainiala Helsingin yliopistosta sanoo, että nykykielessä hyvin tyypillistä on kiinnittää huomiota siihen, miltä nimet näyttävät kirjoitettuna.

– Nimen kirjoittamiseen saattaa esimerkiksi liittyä erilaisia emojeita. Nuorille on hyvin tyypillistä kirjoittaa toisilleen erilaisissa pikaviestipalveluissa. Eri paikoille annetut nimet saattavat syntyä kirjoitetussa vuorovaikutuksessa, josta ne sitten siirtyvät puhekieleen.

Tavallista on myös erilaisten lyhennenimien käyttö. Niitä antavat niin nuoret kuin muutkin ja ne saattavat olla myös virallisessa käytössä.

– Lyhennenimi on taloudellinen, nopeampi ja sujuvampi tapa kertoa tietystä paikasta.

Tunne sisäpiiristä, me-hengestä ja tarve erottautua muista, esimerkiksi aikuisista kertovat myös nuorten oman kielen ja epävirallisten nimien tarpeesta.

Ainiala sanoo, että epävirallista nimistöä leimaa myös tietynlainen kielellinen nokkeluus.

– Jos joku keksii oivaltavan ja nokkelasti kiteyttävän nimen, se leviää myös helpommin käyttöön.

Kielelliseen nokkeluuteen saattaa liittyä myös nimen kääntäminen toiselle kielelle. Ainiala tietää esimerkiksi, että Helsingissä nuoret käyttävät Hattulantiestä nimeä Stetson street.

Nimistöjatkumon yhdessä päässä ovat pitkäikäiset ja hyvin tunnetut paikannimet ja toisessa päässä pienemmän yhteisön käytössä olevat nimet, jotka eivät välttämättä periydy laajemmille yhteisöille ja saattavat pian jäädä pois käytöstä.

– Kaupunkiympäristö muuttuu koko ajan. Paikkoja häviää, käyttötarkoitukset muuttuvat ja uutta rakennetaan ja siten nimetkin katoavat. Tietyt nimet säilyvät siten lähinnä muistelupuheessa, kun vanhemmat sukupolvet muistelevat nuoruuttaan.

Yksiselitteistä vastausta siihen, miksi tietyt nimet säilyvät käytössä sukupolvelta toiselle ei ole.

– Usein ne ovat kuitenkin yleisesti tunnettuja, keskeisten paikkojen nimiä, esimerkiksi tärkeitä rakennuksia tai puistoja. Usein paikat saatetaan oppia tuntemaan ensisijaisesti epävirallisilla nimillä.

Epäviralliset paikannimet saattavat jopa vakiintua niin, että ne otetaan viralliseen tai puoliviralliseen käyttöön. Helsingissä stadi-sana on otettu käyttöön kaupungin omissa palveluissa. Itäkeskuksessa sijaitsevan kauppakeskuksen nimi on pitkään ollut Itis.

– Kun nimet otetaan osaksi institutionaalista nimenkäyttöä, vesittyy niiden perimmäinen tehtävä olla yhteisön omaa kieltä.

Silloin saattaa käydä niin, että kansa hylkää viralliseen käyttöön otetun nimen ja keksii uuden tilalle.

– Itäkeskuksesta tai Itiksestä jotkut nuoret käytävät nyt nimeä Össe, joka viittaa alueen ruotsinkieliseen nimeen Östra centrum.

#