maanantai 30.3.2020 | 20:22
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Esson öljyvarastonpalo pimensi auringon 47 vuotta sitten – Aivan Esson kulmilla asunut Arto Junttila muistaa vieläkin kuumuuden poskillaan: "Sirkuksessakaan ei käy niin paljon porukkaa"

Annika Tiitto
Ke 25.3.2020 klo 09:20 | päivitetty ke 09:23

”Tilanne on melko hankala”. Näin palopäällikkö Sulo Ölander totesi radiohaastattelussa vuonna 1973. Esson öljyvarastot olivat syttyneet palamaan aamuyöllä 23. toukokuuta ja roihusivat nyt ilmiliekeissä Ykspihlajassa.

Palon havaitsi ensimmäisenä Outokummun voimalaitoksen vartija. Kello oli silloin kymmenen yli kolme aamuyöllä.

– Ensimmäiset palomiehet olivat palopaikalla kuusi minuuttia myöhemmin. Ensitöikseen he mursivat alueen portin, Kaarlelan VPK:n palomuseovastaava Mikko Oinonen kertoo.

Siinä vaiheessa kymmenmetriset liekit löivät jo pumppuhuoneen katosta läpi. Jauhesammutuksesta ei ollut enää mitään apua eikä alueen omaan vaahtolaitteistoon päästy käsiksi kuumuuden vuoksi. Viittä vaille neljä tehtiin aluehälytys ja iso vaahtonestetilaus.

Sankka savu pimensi koko taivaan palon levitessä pumppuhuoneesta öljysäiliöihin.

Kun Suomen historian suurin öljypalo alkoi, Arto Junttila oli kotona Ykspihlajassa. Hänen äitinsä piti Ranta-Baaria aivan Esson kulmilla, ja talosta oli suora näköyhteys varastoalueelle.

– Huomasimme, että alueella pörrää paloautoja, joten menin ulos. Ensin haistoin savun, sitten näin liekit. Tajusin, että siellä on ihan kunnon tulipalo, Junttila muistelee.

Aavistus osui oikeaan, sillä paloa sammutettiin yli kaksi vuorokautta. Paloautoja saapui paikalle 16 paikkakunnalta, helikopteri tuli Ruotsista asti.

– Vaahtonestettä lennätettiin Kokkolaan kaikkialta Suomesta ja kuljetettiin lentokentältä Ykspihlajaan poliisisaattueessa, Oinonen kuvailee.

STTK:n radiolennättäjien lakko hankaloitti tilannetta, mutta Helsingin uusi johtokeskusauto sattui juuri silloin olemaan esiteltävänä Oulussa ja ehti sieltä nopeasti avuksi.

Suuri tulipalo herätti tietysti myös kaupunkilaisten kiinnostuksen. Väkeä alkoi tulvia paikalle, ja pian poliisi ryhtyi huolehtimaan palomiesten työrauhasta.

–  Ykspihlajan raitilla ei ole koskaan ollut niin paljon liikennettä. Mekin ostimme kavereiden kanssa Alkosta vähän kirkasta ja menimme tukkipinon päälle istumaan. Siitä oli hyvät näköalat ja kuumuus tuntui poskilla. Otimme huikkaa ja katsoimme, kun lieskat löivät, Junttila kertoo.

Tätä ennen Ykspihlajassa oli nähty vain sahan palo, ja Esson palo voitti kaverusten mielestä sen mennen tullen.

– Sirkuksessakaan ei käy niin paljon porukkaa kuin kunnon tulipalossa. Paikalle tuli jopa makkaramyyjä.

Kaupunkilaisten seuratessa tilannetta kauempaa palomiehet huhkivat hiki hatussa. Paloa ei voitu enää sammuttaa, mutta sen leviämistä pyrittiin estämään vaahtonesteen ja vesisuihkujen avulla.

Palavat säiliöt kuumensivat kuitenkin viereisiä säiliöitä niin, että lopulta nekin syttyivät palamaan. Pian tulessa oli yli 10 miljoonaa litraa herkästi syttyviä nesteitä.

Itäisellä alueella pienemmät säiliöt räjähtivät yksi toisensa jälkeen.

– Palomies Niilo Saari oli viemässä vesitykkiä yhden säiliön luo juuri silloin, kun säiliö räjähti. Saari kertoi kirjassaan, että siinä syntyi varmaan epävirallinen sammutusvarusteissa juoksemisen maailmanennätys, Oinonen hymähtää.

Paikalle saapuivat kaikki kynnelle kykenevät suurhälytysalueen palokunnat.
Eugen Söderström

Mutta isokaan tulipalo ei kestä ikuisesti. Palosaatiin sammutettua reilun parin vuorokauden kuluttua sen syttymisestä. Viimeinen säiliö sammutettiin 25. toukokuuta, jälkivartiointi lopetettiin alkuillasta 31. toukokuuta.

Näin jälkikäteen ajateltuna iso onnettomuus piti sisällään monta onnekasta sattumaa: Esson varastot sijaitsivat erillään muusta teollisuudesta ja muista öljyvarastoista, tuuli puhalsi massiivisen savupilven merelle päin ja sammutusvettäkin riitti, sillä meri oli 400 metrin päässä palopaikasta.

Palopäällikkö Ölanderin mielestä oli erityisen onnekasta, että palamaan syttyi juuri Esson varastoalue: Nesteen öljyvarasto oli paljon suurempi, ja Shellin ja Teboilin varastot sijaitsivat lähempänä asutusta ja rautatietä.

– Mutta olisi siinä ollut mahdollisuudet paljon pahempaakin. Nyt kukaan ei onneksi kuollut, Oinonen toteaa.

Hetken aikaa huhumylly velloi vilkkaasti, mutta lopullisesta syttymissyystä ei saatu koskaan varmuutta.

– Pumppuasema oli miehittämätön eli tankkiautokuski meni omilla avaimilla pumppuhuoneeseen ja täytti autonsa. Syystä tai toisesta hana jäi sinä iltana auki.

Sen seurauksena satamillinen putki syöksi bensaa pumppuhuoneen lattialle. 16 säiliöstä 13 paloi. Rahalliset menetykset kipusivat 10 miljoonaan markkaan.

Mutta palokunta otti tulipalosta opikseen. Nykyään kalustoon kuuluu vaahtonesteauto sekä letkuauto sammutusveden riittävyyden varmistamiseksi.

– Eihän sitä voi tietää mitä tapahtuisi, jos vastaava palo syttyisi nykypäivänä. Sammutuskyky olisi ainakin sammutusvälineiden osalta parempi eikä vaahtonestettä tarvitsisi heti tilata Porvoosta asti.

Silloin 18-vuotias Junttila oli kiertänyt maailmaa rahtialuksella, ottanut lopputilin Hampurissa ja lentänyt kotiin. Miehistö otti häneen yhteyttä Amerikasta, kun uutisissa näytettiin kuvia Esson palosta.

– He päivittelivät, että olin sytyttänyt Esson palamaan heti kotiin päästyäni, Junttila nauraa.

Koska kukaan ei kuollut, tulipalo oli Junttilan mielestä kaikin puolin onnistunut.

– Palokunnat saivat töitä ja ihmiset viihdettä. Ja äiti keitti kahvia yötä päivää.

”Sirkuksessakaan ei käy niin paljon porukkaa kuin kunnon tulipalossa. Paikalle tuli jopa makkaramyyjä.

#