maanantai 21.9.2020 | 00:18
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jussi Seppäsen kolumni: Kokkola, muistaakseni

Ke 2.9.2020 klo 14:00

Istun Helsingissä metrossa ja ajatus harhailee, niin kuin se näinä päivinä koko ajan tekee. Ikkunan heijastus paljastaa, että näytän maski päässä harvinaisen komealta. Syynä lienee sopivasti kutistunut naaman näkyvä pinta-ala.

Kokkola täyttää 400 vuotta. Yritän miettiä, mitä asia minulle merkitsee.

Maskia suositellaan käytettäväksi Helsingin joukkoliikeenteessä. Entä jos sama tapahtuisi Kokkolassa?

Milloin viimeksi olen käyttänyt Kokkolassa paikallista joukkoliikennettä? Varmasti useastikin, mutta tärkeimmät linja-automuistikuvat liittyvät lapsuuteen ja kesäisiin bussimatkoihin Laajalahteen.

Laajalahdessa oli paitsi ranta ja sinne tikkuisa tie, myös kahvilassa kahden markan videopeli Dacathlon. Keihäänheitossa piti ensin ränkyttää joystickia ja sitten päästää nappi pohjasta täsmälleen oikealla hetkellä. Mehujää suli pitkään ja ohueen muovipussiinsa. Sanomattakin selvää, että ihanaa oli.

Hakalahdenkatu 74:n kolmannen kerroksen ikkunasta pystyi katsella liikennevaloja ainakin 80-luvun alussa. Ihan ässätouhua muuten! Suosittelen edelleen! Talon pihaa kiersi kiviaita, jonka päällä pystyi kävellä. Tuolloin aidan korkeus tuntui uskomattomalta. Pyöräilin paikasta ohi tämän kesän alussa. Aidan koko ei enää tehnyt samanlaista vaikutusta. Mutta tärkeä se on silti.

Muistan siis kaupunkia 40 vuotta taaksepäin. Se on kymmenys Kokkolan iästä. Muistelussa on sellainen hankala ominaisuus, että kaveria ei voi pyytää jatkamaan seuraavaa 40 vuotta.

Tai ehkä juuri sen, mutta sadan vuoden takaista ei muista kukaan. Mutta aika säilyy kaupungissa esineinä. Joku sen kiviaidankin minulle joskus rakensi.

Kirjoittaja on Turussa asuva kokkolalainen.

”Kokkola täyttää 400 vuotta. Yritän miettiä, mitä asia minulle merkitsee.

#