maanantai 21.9.2020 | 00:59
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Mikä on kokkolalaisuuden ydin? – Näyttelijä Jarkko Lahti on pohtinut kotikaupunkinsa syvintä olemusta ja lanseerannut moton: ”En mää mikään oo, mut et oo kyllä sääkään.”

Outi Airola
Ke 2.9.2020 klo 13:45 | päivitetty ke 13:47

Pyysimme muutamia ihmisiä etsimään juhlavuoden kunniaksi kokkolalaisuuden ydintä.

Näyttelijä Jarkko Lahti on pohtinut kotikaupunkinsa syvintä olemusta ja lanseerannut moton: ”En mää mikään oo, mut et oo kyllä sääkään.” Nyt tulee vähän selitystäkin: ”Kokkolalaisuuden ytimessä on rohkeus kunnioittaa oman elämän ainutkertaisuutta ja viisautta ymmärtää tämän koskevan kaikkia ihmisiä. Muiden edessä kumartelemattomuus, hiljainen kätketty ylpeys yhdistettynä omien heikkouksien ääneen tunnustamiseen on kuvaavaa.”

”Näin siis parhaimmillaan”, kirjoittaa Jarkko.

Parhaillaan kaupunginteatterissa ohjaava Aku-Petteri Pahkamäki arvioi ydintä näin: ”Tulee mieleen ittensä alentaminen. Ilmenee varsinki huumorissa. Lytätään oma ittensä niin tanakasti, ettei kukaan muu pysty enää parempaa. Jonkinsortin puolustusmekanismi tuo lienee. Toisaalta sit taas oletetaan, että muut tekee samoin. Yhessäolo perustuu siihen, että porukalla tässä huolehitaan, kukin omalla kohallaan, ittensä alentamisesta. Ittensä kehuminen on jumalattoman vaikeeta ja myös kehujen vastaanottaminen.”

Pahkamäki on kehittänyt Kokkola-pohdinnoissaan myös käsitteen fasistinen humanismi. ”Se on semmosta, että saatana mää teen sulle nyt hyvää, halusit tai et. Että turpa kiinni, mää oon tässä keränny porukan ja me rakennetaan sulle nyt uus puuliiteri. Leean Kokkola-näytelmissä on kyse mun mielestä just tästä.”

Kokkolaa näytelmillään tunnetuksi tehnyt käsikirjoittaja ja ohjaaja Leea Klemola on jakanut mielipiteitä. Vaikka kriitikot ovat pitäneet teoksia nerokkaina, osa kaupunkilaisista on kokenut ne noloina. On epäilty, että Kokkola-trilogian näytelmät luovat kuvaa onnettomasta kaupungista, jossa ihmiset juovat ja sekoilevat päämäärättömästi. Lämpö, inhimillisyys ja viisaus on jäänyt katveeseen.

Klemola itse kuvasi kotikaupunkiaan Kulttuuritoimituksen jutussa viime syksynä näin: ”Rakastin Kokkolaa, yritän vieläkin rakastaa. Se oli mun rakas kotipaikka. Se oli erityinen siksi, että se oli äärimmäisen ei-homofobinen, ei-sovinistinen ja ei-rasistinen paikka. Se oli mun mielestä ihmeellistä.”

Sittemmin hän on surrut konservatiivisuuden ja rasismin lisääntymistä. ”Olin Seurahuoneen jonossa ja kuulin ensimmäistä kertaa rasistisia kommentteja. Meinasin lentää perseelleni, että voiko tämä olla totta? Tämmöisiä kommentteja!”

Mitä sanoo Kokkolan kaupunginjohtaja Stina Mattila? Hän löytää muutamia keskeisiä asioita kokkolalaisuudesta: ”Rohkeus ja sinnikkyys yrittää, tietty juurevuus. Kokkolalaisuus pysyy ihmisessä vaikka muuttaisikin pois”, uskoo Mattila.

Bjarne Kallis on pannut merkille kokkolalaisten puhetyylin. ”Kokkolalaisilla ”juttu lentää” niin sopivassa kuin sopimattomassakin tilanteessa. Ehkä liian usein rakkaan naapurikaupunkimme Pietarsaaren kustannuksella.”

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Isotalus pohtii näin: ”Kaupungin brändityössä kokkolalaisuuden todellinen ydin paljastui minulle. Mainostoimistoparka haksahti ensialkuun kokkolalaiseen vaatimattomuuden fasadiin. Vähättelemme itseämme, mutta olemme oikeasti todella ylpeitä sekä kaupungista että itsestämme ja toisistamme. Tiedämme, että Kokkola on maailman paras paikka, mutta meillä ei ole halua kirjoitella siitä maantiekylttejä. Tietäjät tietää ja se riittää.”

Kaija Jestoi tunnetaan pitkäaikaisena kaupunginjohtajan sihteerinä, joka näkee asioiden positiiviset puolet ensimmäisenä. Ehkä myös kokkolalaisten? ”Kokkolalainen on yritteliäs, ahkera ja sinnikäs: olipa hän sitten itse yrittäjä tai muiden palveluksessa oleva, hän tekee työtä antaumuksella ”otsansa hiessä”. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta osaamme kyllä vähän ylpeilläkin!”

Kokkolalainen osaa Jestoin mukaan nauttia toisen menestyksestä, mutta toisten moitteita on vaikea sietää: ”...Kokkola on meille paras paikka maailmassa, vaikka joskus saatamme itse kotikaupunkiamme moittiakin. Mutta voi varjele, jos joku ulkopuolinen rupeaa meitä mollaamaan! Silloin heräämme Kokkolaa ja kokkolalaisia puolustamaan.”

Rap-artisti MC Kajo on tuore kokkolalainen. Hän ei osaa vielä ydintä nimetä, mutta ensivaikutelmia sentään. ”Minulle kokkolalaisuuus on kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä asumista, jossa kaikki on lähellä ja tuttuja tulee varmasti vastaan kaupungilla asioidessa.”

Kolumnisti ja kirjailija Jussi Seppänen löytää asujaimiston ytimen kaupungin keskustasta.

”Kokkolassa pidän siitä, että keskustassa on jättimäisiä harmaita kiviä. Joskus on varmaan mietitty, että mennäänkö voimallisella tahdolla tuosta läpi. Ja päätetty, että ei mennä, jätetään se mieluummin tuohon. Ja sitten on jätetty. Se on tahtoa minun makuuni. ”

”Muiden edessä kumartelemattomuus, hiljainen kätketty ylpeys...

”Yhessäolo perustuu siihen, että porukalla tässä huolehitaan, kukin omalla kohallaan, ittensä alentamisesta.

”Kokkola on maailman paras paikka, mutta meillä ei ole halua kirjoitella siitä maantiekylttejä.

”Mutta voi varjele, jos joku ulkopuolinen rupeaa meitä mollaamaan!

#