lauantai 26.9.2020 | 05:57
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Laila Lampinen-Hietikon kolumni: Ilo nimeltä Primo

Ke 16.9.2020 klo 14:00

Hän oli ajatuksen häivä viime vuoden elokuussa. Hänestä tuli toive syyskuussa, mielikuva lokakuussa. Nimen hän sai marraskuussa. Hän oli harras, hauras odotus pitkään.

Totta hänestä tuli ystävänpäivän ultrakuvassa. Hän syntyi maaliskuisena sunnuntaina, kuten monet onnelliset pojat syntyvät. Ja meille hän tuli toukokuun kuudestoista ja lunasti pitkän odotuksen ja toi mukanaan ilon.

Hän on ilo nimeltään Primo.

Primo on nyt puolivuotias sydäntenmurskaaja. Hänellä on valkoinen turkki, joka on sormille silkkiä, poskelle pumpulia, mutta näyttää välillä vähän vettyneeltä villalangalta. Ja kun hän kierii riemuaan kaivamassaan kuopassa, hän on pölyhuiskan ja tomupallon sekoitus.

Primolla on tummat nappisilmät, joilla voi pyytää ihan mitä vain ja hänellä on musta kirsu, joka uteliaana mahtuu melkein mihin vain.

Primolla on lämmin kieli, jonka lipaisu poskelle on maailman suurin lohtu. Hänellä on hentoiset luut ja kevyt paino, jotta hän olisi syliin sopiva ja syleilyyn tehty.

Primo on mietiskelijä ja vekkuli. Primo syventyy kuuntelemaan ja paneutuu tarkastelemaan. Primo vakavoituu, jos olet allapäin.

Primo ei näyki, kun olet suruissasi, vaan pitää ranteestasi hellästi hampaillaan. Hän näykkii ja ärisee, kun olet valmis leikkiin. Hän noutaa ja vetää, ravistelee ja haastaa, jos vain olet valmis leikkiin.

Primo painautuu kylkeen yöksi ja pysyy siinä ja on koko maailman lämpö. Hän on kullannuppu. Hän on moniniminen rakaslapsi. Hän on prissimo, primpula, priima.

Primo hoivaa ja huolehtii. Pysyttelee lähellä. Torkkuu koiranunta ja on aina valmis lähtöön tai lohtuun, valmis kuuntelemaan jaarituksesi ja valituksesi ja heilauttamaan ne pienellä koiranhännällään lounatuuleen kuin pahaiset roskat.

Primo rakastaa koko pienellä koiran olemuksellaan meitä, tärkeimmiksi tulleita, ja me rakastamme häntä, meille tärkeimmäksi tullutta. Rakastamme pientä bolognese-poikaamme, valontuojaa, nimeltään Primo.

Kirjoittaja on

kokkolalainen sanataiteilija.

”Primo ei näyki, kun olet suruissasi, vaan pitää ranteestasi hellästi hampaillaan.

#