lauantai 26.9.2020 | 03:56
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

"Kaksi lapsistani on kasvanut vatsassani ja kaksi sydämessäni" – Sijaisvanhemmat ja tukiperheet eivät tarvitse supersankarin viittaa, sillä tavallinen arki riittää

Annika Tiitto
Ke 16.9.2020 klo 12:45 | päivitetty ke 12:50

Heini ja Eetu Junnilaisen piharakennuksen sisällä on maja. Sen ympäriltä löytyy aarteita, joita eräs lapsi on sinne kerännyt. Junnilaiset ovat iloisia siitä, että ovat saaneet tutustua tähän lapseen.

– Hän on tuonut iloa ja vipinää arkeemme, vienyt meitä hyvällä tavalla boksin ulkopuolelle ja opettanut meille valtavan määrän uusia leikkejä, Heini Junnilainen naurahtaa.

Junnilaiset ovat toimineet tukiperheenä vuoden verran. Ajatus lähti Heinin aiemmista kokemuksista: ennen Kokkolaan muuttoa hän toimi tukihenkilönä Kuopiossa.

– Tiesimme, että tukiperheille on tarvetta ja lähdimme yhdessä tutustumaan asiaan, Eetu Junnilainen kertoo.

Tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, joka perustuu sosiaalihuoltolakiin. Tarkoituksena on tukea lasta tai nuorta, joka kaipaa rinnalleen lisää turvallisia aikuisia.

Tukiperheiksi etsitään tavallisia ihmisiä, joilla on tasapainoinen elämäntilanne ja halu auttaa.

– Tämä ei kuitenkaan ole sellaista vapaaehtoistyötä, johon voi lähteä hetken mielijohteesta, Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten tukisuhdekoordinaattori Oona Palosaari muistuttaa.

Koska kyseessä on vastuullinen tehtävä, on perheen taustat ja toiveet selvitettävä huolellisesti. Ensin täytetään hakemuslomake ja selvitetään mahdolliset esteellisyydet, kuten rikosrekisterimerkinnät.

– Sen jälkeen haastattelen vapaaehtoiset ja käyn kotikäynnillä. Perehdytystilaisuudessa vapaaehtoiset saavat perustiedot tehtävässä toimimiseen, Palosaari luettelee.

Yleensä hyväksymisprosessi kestää noin kuukauden, mutta sitä voidaan nopeuttaa, jos tiedossa on jo perheelle sopiva tukilapsi. Junnilaisille sopiva lapsi löytyi heti.

– Parin tapaamisen jälkeen kirjoitimme tukiperhesopimuksen, jossa otettiin huomioon meidän resurssimme ja lapsen tarpeet. Päätimme tavata yhdestä kolmeen kertaan kuussa, Heini Junnilainen kertoo.

Heini ja Eetu Junnilainen toimivat tukiperheenä. Aluksi lapsen tapaaminen jännitti, mutta asiat loksahtivat helposti kohdalleen.
Annika Tiitto

Lapsesta tuli heti osa Junnilaisten arkea. Hänen kanssaan käydään retkeilemässä, tallilla ja puistossa. Välillä tehdään läksyjä ja laitetaan ruokaa. Mitään sen ihmeellisempää ei tarvita.

Jokaisen tapaamisen jälkeen kirjoitetaan pieni raportti siitä, mitä on tehty ja miten on mennyt. Säännöllisissä palavereissa kartoitetaan yhteistä suuntaa ja päivitetään tarvittaessa sopimusta.

– Yhteistyö lapsen perheen ja Soiten kanssa on ollut todella toimivaa. On ihanaa, että voimme olla tällä tavalla avuksi.

Myös Tiina ja Ari-Pekka Saarela haluavat auttaa lapsia. He hakeutuivat kuutisen vuotta sitten kahdeksan kuukautta kestävään perhehoitovalmennukseen.

– Ajattelimme, että se voisi olla meidän juttumme ja sitä se todella oli, Tiina Saarela kertoo.

Pitkäaikaisessa perhehoidossa lapset sijoitetaan kodin ulkopuolelle yksityiseen perheeseen. Vaatimuksena on tasapainoinen elämäntilanne, joten valmennuksessa käydään läpi paitsi esteellisyydet myös kasvatustavat, lapsuuden kokemukset ja parisuhteen tilanne.

Saarelat ovat toimineet sijaisvanhempina nyt viiden vuoden ajan ja olleet kaksi vuotta mukana lastensuojelun päivystysringissä. Tällä hetkellä kotona asuu kahden biologisen lapsen lisäksi kaksi sijoitettua lasta.

– Elämme aivan tavallista lapsiperheen arkea pienellä tai isommalla twistillä. Sijoitetut lapset ovat osa perhettämme ja sisaruksia biologisille lapsillemme.

Sijaisvanhemmuus voi Saareloiden mukaan sopia monenlaisille perheille. Supersankariviittaa ei tarvita, mutta hyvät yhteistyötaidot ja joustavuus auttavat eteenpäin.

– Lisäksi pitää osata kiintyä lapseen, joka ei ole biologisesti oma. Sijaisvanhemmuutta ei voi vain lähteä kokeilemaan ja heittää hanskoja tiskiin sitten, kun lapsen kanssa tulee ensimmäinen hankala päivä, Tiina Saarela muistuttaa.

Vaikka lapsiin täytyy kiintyä, pitää samaan aikaan varautua myös lapsista luopumiseen. Lapset päätyvät perhehoitoon lastensuojelun kautta. Huostaanotto on aina toistaiseksi voimassa oleva, ja lastensuojelun tavoitteena on biologisen perheen yhdistäminen.

– Emme siis tiedä, ovatko lapset täällä aikuisuuteen asti. Sen ajatuksen kanssa pitää vain oppia elämään.

Perhehoidossa arkeen mahtuu muitakin haasteita.Sijoitetut lapset voivat tarvita terapiaa ja tavallista enemmän aikuisten läsnäoloa ja huomiota. Lasten luottamus aikuisiin on voinut järkkyä ja sen uudelleen rakentuminen vie aikaa.

– Kun lähdin maanantaina korvaleikkaukseen, biologiset lapset eivät välittäneet siitä lainkaan, mutta sijoitetut lapset olivat huolissaan ja tulivat halaamaan, Ari-Pekka Saarela kuvailee.

Saareloiden arkeen vaikuttaa myös päivystysringissä toimiminen. Lastensuojelusta saattaa koska vain tulla puhelu lapsesta, joka tarvitsisi nopeasti lyhytaikaista perhehoitoa.

– He soittavat meille tunnin tai parin varoitusajalla. Sitten vain otamme lapsen vastaan ja alamme miettiä, minkä kokoista sänkyä ryhdymme hänelle petaamaan, Tiina Saarela kertoo.

Tällä hetkellä Soiten alueella toimii Soiten kautta noin 70 tukiperhettä, 25 tukihenkilöä ja 60 perhehoitajaa. Oona Palosaaren mukaan siedettävälle tasolle päästäisiin, jos nykyiset resurssit saataisiin tuplattua.

– Jonossa on jatkuvasti lapsia, vaikka rekrytoimme säännöllisesti, hän harmittelee.

Seuraava infotilaisuus tukiperhetoiminnasta ja sijaisvanhemmuudesta järjestetään lokakuussa. Junnilaiset ja Saarelat kehottavat osallistumaan siihen hyvin matalalla kynnyksellä.

Junnilaisten mielestä tukiperheenä toimiminen on ollut jopa yllättävän sujuvaa ja helppoa. Eikä kyse ole pelkästään auttamisesta: he ovat saaneet tukiperhetoiminnan myötä elämäänsä uuden tärkeän ihmisen.

– Toivottavasti olisimme osa hänen elämäänsä ja hän osa meidän elämäämme mahdollisimman pitkään, Heini Junnilainen sanoo.

Saarelat toivovat samaa. He ovat saaneet valtavasti iloa nähdessään lasten kasvavan ja voimistuvan.

– Sanon aina, että kaksi lapsistani on kasvanut vatsassani ja kaksi sydämessäni, Tiina Saarela toteaa hymyillen.

Perhehoito eli sijaisvanhemmuus

Lapsen ja nuoren hoidon ja huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella, yksityisessä perheessä.

Toiminta perustuu lapsenhuoltolakiin ja voi olla tilapäistä tai pitkäaikaista.

Tarjoaa mahdollisuuden kodinomaiseen hoitoon, perheen arkeen liittyviä ja kuntoutumista edistäviä ihmissuhteita, jokapäiväisiä kodin askareita ja yksilöllistä hoitoa ja turvallisuutta.

Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta

Kunnan järjestämää vapaaehtoistoimintaa erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten tukemiseksi. Toiminta perustuu sosiaalihuoltolakiin.

Tavoitteena on vaikuttaa myönteisesti lapsen elämään sekä edistää lapsen tervettä kasvua ja kehitystä.

Tuettava lapsi on tukiperheen luona esimerkiksi yhden viikonlopun joka kuukausi. Tukihenkilön luona lapsi viettää yleensä muutaman tunnin kerran viikossa.

#