keskiviikko 28.10.2020 | 11:19
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Pääkirjoitus: Vihdoinkin – muutos on täällä

Outi Airola
To 15.10.2020 klo 09:00

Ikuinen optimistikin huomaa, että monet asiat menevät nykyisin päin peetä. Niinpä on ilahduttavaa huomata, että jossakin asiassa kehitys kehittyy. Yksi tällainen ilon aihe on oppisopimuskoulutuksen yleistyminen.

Aiemmin oppisopimus oli hankala saatava; se teetti paljon työtä yrityksissä ja vain harva pääsi sen riemuihin käsiksi. Ne, jotka pääsivät, ylistivät mallia – myös työnantajilta on kehuja riittänyt.

Kun ammatillisen koulutuksen uudistus astui voimaan pari-kolme vuotta sitten, alkoivat muurit kaatua. Hankalat esteet oppisopimusten tieltä siivottiin pois ja ovet avattiin yhä useammalle opiskelijalle. Nyt jo yli viidesosa ammattiin opiskelevista suorittaa ainakin osan tutkinnostaan oppisopimuksella.

Miten oppisopimusmallia voisi kyllin kehua? Ainakin se sopii niille, jotka karttavat koulun penkillä istuskelua. Työelämän paahde ja painolasti sopii sille porukalle, joka ei jaksa tuijottaa ruutua tai luokan edessä viittilöivää opettajaa. Suomalainen on perustaltaan enemmän tekijä kuin ajattelija ja analysoija. Kun kädet otetaan mukaan tekemiseen, se kiehtoo niitäkin, joille lomakkeet ja lukutehtävät ovat myrkkyä. Väitän, että oppisopimus saattelee työn syrjään kiinni niitäkin nuoria, joita muuten nimitettäisiin syrjäytyneiksi.

Suomessa kaikki kestää kauan. Saksalaisesta oppisopimusmallista puhuttiin kiivaasti jo 1990-luvulla. Todettiin yhteen ääneen, että sellainen pitää Suomeenkin saada. Saatiin malli, joka oli liian byrokraattinen ja kankea. Sitten, aivan vähin äänin, syntyi suomalainen malli, joka lienee saksalaistakin fiksumpi. Siinä kesätyö voi olla osa opiskelua ja johtaa suoraan oppisopimukseen.

Meillä on tässä maassa aivan liian hidas reitti niihin muutoksiin, jotka nähdään välttämättöminä. Kannustinloukuista on puhuttu kymmeniä vuosia tuhannella suulla, niistä on tehty väitöskirjoja ja poliittisia ohjelmia joka puolueelle. Mikään ei silti ole muuttunut. Työn vastaanottaminen on edelleen usein taloudellisesti järjetöntä: pieni palkka vie asumistuet ja muut etuudet ja raskaan työn raadanta tulee kalliimmaksi kuin kotona köllöttely. Yksinkertainen ongelma, jonka kaikki tiedostavat, mutta johon yksikään puolue ei ole löytänyt ratkaisua. Ehkä sekin putkahtaa pöydälle jonakin päivänä jostakin ja luo uskoa järjestelmäämme, joka toimii usein sietämättömän hitaasti.

outi.airola@kokkolalehti.fi

”Kun kädet otetaan mukaan tekemiseen, se kiehtoo niitäkin, joille lomakkeet ja lukutehtävät ovat myrkkyä.

#