perjantai 23.4.2021 | 11:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Laila Lampinen-Hietikon kolumni: Huomenna kotiin

Ke 31.3.2021 klo 15:00

Suomi rankattiin jälleen maailman onnellisimmaksi. Onnen tunteessa on monia osa-alueita. Eräs perustavanlaatuinen sellainen on oma koti. Omaa kotia ei kuitenkaan kaikilla suomalaisilla ole.

Vasta niinkin myöhään kuin 80-luvulla alkoi maassamme vähittäinen aseenteenmuutos asunnottomia kohtaan. Alettiin puhua huono-osaisuudesta huonotapaisuuden sijaan. Vähitellen onkin otettu näkyviä askelia tasa-arvoisempaan suuntaan tässäkin suhteessa.

Vuonna 1987 oli Suomessa noin kuusitoistatuhatta asunnotonta. Vuoden 2015 tutkimuksessa heitä oli tuosta lukemasta enää noin puolet. Kokkolan seudulla kotia tuolloin kaipasi vajaa kolmekymmentä ihmistä.

Tilanne on viimeisenä viitenä vuotena edelleen kohentunut ja eri toimijoiden yhteinen tahto on poistaa asunnottomuus Suomesta vuoteen 2027 mennessä. Suomi onkin ainoa Euroopan maa, jossa asunnottomuus on laskusuunnassa. Tästäkin siis voimme olla onnellisia ja ylpeitä.

Koti on maailman paras paikka. On äärettömän surullista, jos kotia ei ole. Surullista sekin, ellei missään voi olla kotonaan tai ei mitään paikkaa voi kutsua kodikseen.

Minulle koti merkitsee rakkautta, turvaa ja rauhaa. Koti on lempeys ja lämpimät ajat. Kotiin on kiire ja kaipuu, kotiin on hyvä palata ja hyvä jäädä. Koti ei aina ole vain paikka. Koti on läheisissä ja hyväksynnässä. Koti on ystävyydessä, sillä koti on sinua rakastavien sydämessä.

Fyysisiä koteja voi olla monta, mutta vain yksi kerrallaan. Kodin tunnistaa heti, sillä koti on jokaiselle se ainoa oikea. Koti odottaa sinua ja sinä kotia, jos ette vielä ole kohdanneet. Kotona ovat tärkeät muistot, asiat ja esineet. Kodissa ei koskaan ole yksinäistä, vaikka olisit siellä yksin.

Kotona saat olla sellainen kuin olet. Kotona voit levätä ja rauhoittua. Laiskotella, nauttia ja sotkea. Kotona saat suunnitella, haaveilla ja toteutua.

Kirjoitan tätä pohdiskeluani sairaalan ankeassa petissä, ja minulla on valtavan ikävä kotiin. Ja tiedän, että koti ikävöi minua, ja he, jotka kotona minua odottavat.

Ehkä huomenna jo.

Kirjoittaja on

kokkolalainen sanataiteilija.

”Surullista sekin, ellei missään voi olla kotonaan tai ei mitään paikkaa voi kutsua kodikseen.

#