keskiviikko 12.5.2021 | 04:38
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

”Kaupungin ykköset” perustivat Kokkolan Kauppaseuran – Perinteikkään seuran toiminta päättyi maaliskuussa: "Kauppaseuran ravintolan niin sanotussa asekabinetissa käytiin monia tärkeitä neuvotteluita"

Maria Store
Ke 21.4.2021 klo 10:25

Perinteikkään Kokkolan Kauppaseuran (Handelsgillet i Gamlakarleby) toiminta lakkautettiin virallisesti maaliskuussa. Lähes 80 vuotta vanhan yhdistyksen toimintaa voi kuvailla merkittäväksi Kokkolassa.

Seuran perustivat kaupungin johtavat liikemiehet sekä luottamushenkilöt ja Kauppaseura oli aktiivisesti mukana esimerkiksi lentoyhteyden järjestämisessä Kokkolaan sekä Kokkolan–Saarijärven ratayhteyttä ajaneessa hankkeessa.

– Kauppaseuran ravintolan niin sanotussa asekabinetissa käytiin monia tärkeitä neuvotteluita, kertoo Kauppaseuran pitkäaikainen varapuheenjohtaja Kaija Jestoi.

Kauppaseuralla oli merkittävä rooli elinkeinoelämän ja muiden vaikuttajien kokous- ja kohtaamispaikkana.

– Kaikki Kokkolan kaupungin tärkeä tilaisuudet järjestettiin Kauppaseuran ravintolassa, joka sai kehuja arvokkaasta tilastaan ja hyvästä ruuastaan. Se oli tärkeä neuvottelupaikka, jossa sai olla rauhassa, mutta myös statussymboli. Moni ulkopuolinen ihmetteli, miten Kokkolassa oli tällainen paikka!

Ajatus Kauppaseuran perustamisesta syntyi välirauhan aikana ja Kauppaseuran perustamista koskeva ensimmäinen kirjallinen dokumentti on päivätty toukokuulle 1941, vajaa kuukausi ennen jatkosodan syttymistä.

– Vaikka Suomi oli jatkosodan jaloissa, oli paikallisilla liikemiehillä uskoa tulevaisuuteen ja yrittäjyyteen.

Innokkaimmin asiaa ajoi julkisuudessa Kokkola-lehden päätoimittaja Antero Tanninen. ”Varsinaisena hankkeen herättäjänä ja puuhamiehenä voitanee pitää silloista tehtailija Evald Vainiota, joka oli myöhempien vuosien varrella primus motorina monissa muissakin yhteisissä suurissa hankkeissa”, kerrotaan yhdistyksen historiikissa.

Perustava kokous järjestettiin tammikuussa 1942. Perustajajäseniä olivat esimerkiksi pankinjohtaja ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Alf Gyllenberg ja johtaja Evald Vainio, jotka molemmat toimivat Kauppaseuran puheenjohtajina.

– Kaupungin ykköset olivat siis kehissä. Kauppaseurassa oli myös alusta alkaen edustajia molemmista kieliryhmistä. Se oli hyvä lähtökohta.

Seuran tarkoituksena oli ”jäsentensä keskinäisen luottamuksellisen lähestymisen edistäminen järjestämällä tilaisuuksia viihtyisään yhdessäoloon omassa huoneistossa sekä hankkimalla esitelmiä ja pitämällä koti- ja ulkomaisia sanoma- ja aikakauslehtiä, lainakirjasto y.m. jäsentensä huviksi ja hyödyksi”.

Aluksi Kauppaseura toimi hotelli Grandista vuokratussa huoneistossa. Ravintolatoiminta oli keskeinen osa Kauppaseuran toimintaa alusta alkaen. Ravintolaa johtamaan haettiin kokeneita emäntiä pääasiassa Helsingistä.

Kun seuran toiminta ja talous vakiintuivat 50-luvulla ryhdyttiin harkitsemaan oman talon rakennuttamista. Projekti oli käynnissä useamman vuoden. Tontti hankittiin Isonkadun ja Rantakadun välistä.

Arkkitehti Markus Tavion piirtämän kolmikerroksisen uudisrakennuksen avajaisia vietettiin helmikuussa 1966.

Seuran ravintolatoiminnan kannattavuus laski vuosien mittaan.

– Ei järjestetty enää pitkiä lounaita tai suuria juhlia. Tuli myös muita paikkoja, missä voitiin käydä viettämässä iltaa. Pitkään Kauppaseuran ravintola oli kaupungin ainoa hieno ravintola, selvittää Jestoi.

Toiminnan ollessa pitkään tappiollista, seura päätti vuokrata ravintolatoiminnan ulkopuoliselle toimijalle vuonna 1991.

– Myös ulkopuolisilla ravintoloitsijoilla oli vaikeaa tehdä toiminnasta voitollista.

Seuran juhliessa 50-vuotisjuhliaan vuonna 1992 toiminta sai hetkellisen piristysruiskeen, mutta pikkuhiljaa seuratoiminta alkoi hiipua.

– Jörn Donnerin kaltaiset huippuesiintyjät vetivät väkeä jäseniltoihin, mutta muuten jäsenet eivät tulleet kokouksiin. Parhaimmillaan jäseniä oli 500, mutta viimeisinä vuosina reippaasti alle sadan. Vanhat uskolliset jäsenet pysyivät mukana. Lopulta ei ollut enää järkevää pitää yhdistystä pystyssä ja lopullinen ratkaisu seuran toiminnan päättämisestä tehtiin maaliskuussa.

Jo aiemmin seura oli myynyt toiminnalleen tarpeetonta kiinteistöä. Vuonna 2000 myytiin pois Kauppaseuran kiinteistö Rantakadulla ja sen jälkeen seuralla ei enää ollut fyysisiä tiloja.

– Sitten oli jäljellä enää rahat kiinteistöstä ja piti selvittää, mitä niillä tehdään, kertoo Jestoi.

Vuonna 2010 Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahastolle lahjoitettiin 100 000 euroa Kauppaseuran nimikkorahaston perustamiseksi.

– Kauppaseuran nimi ja perinne säilyy elävänä sitä kautta.

Vuonna 2011 yhdistys puolestaan lahjoitti Jyväskylän yliopistolle yliopistokeskus Chydeniuksen työn turvaamiseksi 150 000 euroa.

Seuran lopettamispäätöksen yhteydessä päätettiin lahjoittaa vielä Kauppaseuran kassassa olleet 20 000 euroa Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahastolle.

Kauppaseuran viimeisenä puheenjohtajana on toiminut Reino Porko vuodesta 1992 lähtien.

– Se on aikamoinen saavutus! kiittelee Jestoi.

Muita pitkäaikaisia hallituksen jäseniä ovat Göran Jansson (30 vuotta), Erkki Koittola (35 vuotta) ja Jestoi itse (26 vuotta).

– Ylivoimaisesti pisimpään eli 36 vuotta on mukana ollut taloudenhoitaja ja sihteeri Marjatta Petäjävuori.

Lähteet: Kokkolan Kauppaseuran historiikit

”Vaikka Suomi oli jatkosodan jaloissa, oli paikallisilla liikemiehillä uskoa tulevaisuuteen ja yrittäjyyteen.

Tarinoita Kauppaseuran historian varrelta

Kauppaseuran historiikkeihin on tallennettu tarkkaan seuran vaiheita vuosien varrelta. 50-vuotisjuhlien kunniaksi valmistunut historiikki kertoo esimerkiksi, että kaupunki "kovassa rahapulassa" haki seuralta 10 000 markan avustusta VR:n ratapihainsinöörin vierailua ja kestitsemistä varten.

– Vippiä ei kuitenkaan myönnetty. Sen sijaan 30 000 markan avustus annettiin kyllä samana vuonna kaupunkiin vasta perustetulle Kauppakamariyhdistykselle, kertoo Kaija Jestoi.

Kauppaseuran ravintola oli "legendaarinen" kaupungissa. Se oli keskeinen kokous- ja kohtaamispaikka.

Alkoholin käyttö pääsi toisinaan jäseniltä sekä heidän vierailtaan riistäytymään käsistä ja kurikysymyksiä käsiteltiin hallituksessa. Huonosta käytöksestä huomautettiin ja siitä annettiin porttikieltojakin.

Seurassa tehtiin muun muassa päätös, että aamiaisen yhteydessä tarjotaan vain kaksi snapsia ja yksi lasi konjakkia tai likööriä kahvin kanssa. Yksi grogi jäsentä kohden voitiin tarjota milloin hyvänsä ilman ruokaakin.

Tarjolla olevan alkoholin määrästä pidettiin kuitenkin huoli.

– Ilmeisesti yhdessä vaiheessa seuran alkoholivarasto pääsi loppumaan ja sen johdosta ravintolan emäntä irtisanottiin heti, kertoo Jestoi.

Myös tarjolla olevan alkoholin laadusta pidettiin huolta. Seura piti paikallisen Alkon valikoimaa liian suppeana ja päätti helmikuussa 1947 yhdessä Sällskapsklubbenin ja Rotaryklubin kanssa ehdottaa Alkolle, että Kokkolan myymälä korotettaisiin I-luokkaan, jotta myymälä saisi monipuolisemman varaston.

#