sunnuntai 4.12.2022 | 11:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Sohvi Kangasluoman kolumni: Etelätuulen tarina

Ke 23.2.2022 klo 15:00

En ole ikinä käyttänyt niin paljon aikaa ja energiaa tuulen miettimiseen kuin viime kuukausina, täällä Pohjois-Islannissa.

Veneessä asuessa sään merkitys on aivan erilainen kuin maalla. Sää, sen seuraaminen ja siihen varautuminen on osa jokapäiväistä elämäämme, vaikka emme koko ajan jonnekin matkaisikaan. Siglufjordurissa talvikuukausia viettäessämme melkein joka viikko kylään saapuu tuuli, jota Suomessa kuvailisin voimakkaaksi tai erittäin voimakkaaksi myrskyksi. Täällä se vain on.

Paikallinen ystävämme kertoi, että sitten hänen nuoruutensa tuulet ovat voimistuneet ja epävakaistuneet — oudontuneet — minkä myös tutkimukset vahvistavat: ilmastonmuutos ei anna armoa, etenkään pohjoisilla alueilla. Arktisen neuvoston työryhmän julkaisun mukaan ilmasto lämpenee pohjoisilla alueilla jopa kolme kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa, ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen on yksi ilmastonmuutoksen seuraus.

Kun pohjoistuuli saapuu kyläämme, saavuttaa se mantereen suoraan mereltä vuonoa pitkin, tuoden kylmää ilmaa mukanaan mutta laskeutuen pehmeästi ja tasaisesti koko kylään. Se on saanut tarpeeksi tilaa olla ja kulkea tasaisesti leveää merta pitkin matkatessaan.

Kun taas etelätuuli saapuu kylään, tuo se mukanaan koko Atlantin voiman ja tenhon. Etelätuuli kulkee läpi Islannin tänne pohjoiseen, yli jäätiköiden, ylänköjen ja vuorien. Se vyöryy, paukuttaa ja työntyy armottomasti mutta epätasaisesti vuorten välisistä solista, tiivistäen kaiken voimansa pieniin mutta valtavan voimakkaisiin puuskiin.

Yleensä Siglufjordurissa tuulee etelästä. Eräs tällainen, paikallisen säätiedotteen mukainen oranssin varoituksen tuuli saapui torstai-iltana jokunen viikko sitten. Noin tunnin sisällä, rauhallinen lempeä ilta muuttui kovaksi veneen köysien, maston ja rungon testaamiseksi. Voimakasta tuulta kesti noin kolme vuorokautta, välillä tuulen ollessa voimakkaampi ja välillä heikompi. Kovin mitattu puuska alueella oli yli 40 metriä sekunnissa.

Puuskat, joita etelätuuli tänne tuo, oppii tuntemaan: tuulipyörteen kuulee jo kaukaa. Se kerää voimiaan, kiertelee ja kaartelee hioen sotasuunnitelmaansa, ja viimein saavuttaa meidät. Laiturissa kiinni olevat veneet taistelevat — tai ehkä antautuvat tuulelle — kallistuen minkä köysiltään pystyvät.

Puuskien ja myrskyjen hyvä puoli on, niin veneessä kuin elämässä ylipäätään, että aina ne myös loppuvat. Keskellä pahinta puuskaa se ajatus lohduttaa.

Kirjoittaja on kotoisin Kokkolasta, työskentelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa ja asuu veneessä.

#