sunnuntai 4.12.2022 | 11:39
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Lauri Tuomi-Nikulan kolumni: Hamstereiden paluu

Ke 16.3.2022 klo 14:00

Muinoin neljäkymmentä vuotta sitten sain suunnitella mainontaa oululaiselle liha-alan yritykselle. Sen repertoaariin kuului – ja kuuluu yhä – Venäläinen meetvursti ja löytyy sieltä saman sortin Pippurivenäläinen.

Kestomakkaroiden nimet eivät varsinaisesti liity aiheeseen ellet välttämättä niin halua, mutta lihatalon nimi siihen liittyy. Se on nyt kaikkien huulilla, vegaaninkin: Kotivara.

Varautuminen kannattaa aina. Se oli maan tapa 1960-luvulle saakka. Kunnan väestönsuojelupäällikkö kävi koulussa kertomassa, miten uraani halkeaa ja mitä sitten tapahtuu.

Joka torpan kellarissa oli hilloja ja mehuja, koko talveksi perunoita, lanttuja ja porkkanoita. Ruokakomerossa lisäksi säilykkeitä, makaronia, kuivia herneitä, rusinoita hyvinkin viikon, kahden tarpeiksi.

Tästä kaikin tavoin fiksusta varautumisesta luovuttiin samalla kun Neuvostoliiton ja ydinsodan uhka liukeni YYA-liturgiaan kuin vodka kolajuomaan ja kylän maitokauppa muuttui päivittäistavaramarketiksi.

Nyt kotivaran keräämistä suositellaan taas - riittävä määrä ruokaa, juomaa ja muita tarvikkeita, ainakin kolmen vuorokauden tarpeiksi. Kaikille lienee selvää, mikä meitä voi uhata. Viime lauantain Ylen Ykkösaamussa elinkeinoministeri Mika Lintilä arvioi, että eurooppalainen ruokakriisi on todennäköinen ja että ruoan hinta kaksinkertaistuu. ”Sodassa on sodan hinnat.”

Suoraa puhetta. Se viimeistään hätkäytti hereille nekin jotka vielä uskovat Putinin strategian rajoittuvan Ukrainan miehitykseen. Lintilän puheesta saattoi kuulla huolen huoltovarmuudesta ja samalla kehotuksen viljelyalan maksimoimiseen.

Tuottajajärjestöjen ja kaupan keskinäinen nokittelu on syytä lopettaa ja keskittyä siihen, että ruokaa tuotetaan, se on järkevän hintaista ja sen jakelu pelaa kaikissa oloissa. Molemmilla tahoilla on huoltovarmuuden näkökulmasta todella iso rooli. Ongelmia on silti yllin kyllin.

Venäjä on ollut merkittävin lannoitteiden tuoja. Nyt tuonti sieltä loppuu. Karjatilat joutuvat miettimään, kumpaa ruokitaan yhä kalliimmaksi käyvällä peltoviljelyllä, ihmisiä vai tuotantoeläimiä. Toisaalta ongelmajätteeksi luokiteltu karjanlanta nousee arvoon arvaamattomaan. Ehkä viljelyssä otetaankin muutamia askelia taaksepäin, jotta päästään askel eteenpäin?

Omakotiasujan pienimuotoinen kotitarveviljely ei lannoitepulaa tunne, jos vaivautuu kompostoimaan. Kahden hengen talous tuottaa vuodessa puoli kuutiota valmista kompostimultaa. Lisäksi happamille maille tarvitaan kalkkia, jonka voi hyvin korvata puutuhkalla. Sitä syntyy saunan ja pönttöuunilämmityksen tuotteena talven mittaan ämpäritolkulla. Aarin puutarhapläntti elättää pienen perheen, jos pottuja ei lasketa. Eikä metsästä haettuja sieniä ja marjoja. Kaikille tonteille kasvimaa ei mahdu, mutta pienikin puutarha tuottaa tavattomasti iloa ja tuo oman lisänsä ruokapöytään. Pian lumen alta paljastuu pientareita ja joutomaita, jotka voisi hyvin perata kotitarveviljelyyn. Ei se ole hullumpaa hommaa ollenkaan.

Kirjoittaja on Kokkolan Kälviän Ridankylässä asuva kirjailija.

”Ehkä viljelyssä otetaankin muutamia askelia taaksepäin, jotta päästään askel eteenpäin?

#