sunnuntai 4.12.2022 | 17:08
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Outi Airolan kolumni: Uutiset hylkivät jo

Ke 6.4.2022 klo 13:00

”Venäjän joukot iskeneet typpihapposäiliöön Rubiznessa”. ”Venäjä on pantava maksamaan sodasta hinta, joka saa maan polvilleen.” ”Bensa ja diesel maksavat Lapissa jo yli 2,5 euroa litralta.” ”Lakko sulkee lapsilta kouluja ja päiväkoteja monissa kaupungeissa”.

Voi onnetonta, millaisiksi uutisotsikot ovat menneet. Jos haluaa rauhoittaa mieltään ja pitää uutisseurannassa muutaman tunnin taukoja, ne kolahtavat entistä kovemmin. Vanha toiveammatti, toimittajan työ, alkaa tuntuaa raskaalta ja painostavalta. Asioita on seurattava, vaikka tekisi mieli pistää pää pensaaseen. En tiedä, olisiko sillä tuhoisia vaikutuksia, jos koko Suomi pistäisi nyt päänsä pensaaseen. Luultavasti sillä ei olisi mitään vaikutusta. Maailma palaa, eikä siinä pienen Suomen tempoilu sinne tänne taida painaa loppupeleissä mitään.

Yhtäkkiä kaikki mennyt mukava elämä ja arki tuntuu unennäöltä. Miten huolettomina touhusimme sitä ja tätä vuosikymmenet! Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan nykyisiä otsikoita: ”Venäjä kansallistaa vuokraamansa lentokoneet.” ”Suomen on haettava Natoon pikavauhtia.” Vaivihkaa oma mieli miettii jo sitä, mihin mennä jos ilmahälytys tulee. Onko läntinen Suomi lopulta turvallisempi kuin itäinen Suomi? Iskeekö Venäjä satamaamme, jos se valitsee strategisia kohteita? Vai nimenomaan säästää sataman? Ehkä sen naapurissa onkin turvallista...?

Saimme elää mukavan ja turvallisen elämän, joka mahdollisti meille narisemisen joka asiasta. Jaksoimme kiistellä vuositolkulla mitättömistä asioita ja pelata penneillä. Milloin Kela oli väärässä, milloin poliisi ja palokunta, päättäjistä puhumattakaan. Nyt ääni kellossamme on muuttunut. Moni kuuntelee tarkalla korvalla presidentin puhetta, opposition olemassaoloa ei edes huomaa. Hissun kissun tunnumme ajattelevan, että päättäjämme ovat kuitenkin suht koht fiksuja. Joutava narina on vaihtunut hyväntekeväisyyteen – moni tuntuu osallistuvan Ukrainan tukikeräyksiin ja lahjoitustavaran järjestelemiseen. Kun joku kysyi asukasyhdistyksemme whatsupp-ryhmässä sitä, voimmeko lahjoittaa päivittäin lämpimän ruuan alueellemme sijoittuneelle ukrainalaisperheelle, vastaukset olivat nopeita ja lyhyitä: ”Kyllä”. Kukaan ei kysynyt, onko meillä varaa ja mitä se maksaa.

Vaikeat ja epävarmat olot ovat nostaneet meissä esiin hyviä puolia. Vanha kunnon kaikesta valittava suomi-ihminen on saanut väistyä avuliaamman ihmislajikkeen tieltä. Ehkä tämä jalostusaste säilyy, vaikka rauha maailmaan saataisiinkin?

Suomessa on omiakin ongelmia. Hoitajat ovat koronan kurittamia ja vaativat nyt tasa-arvoisempaa palkkaa. Kellään ei tunnu olevan hirveästi puhtia tämän asian ratkaisemiseen – edes valtakunnansovittelijalla. Tämä on outoa, sillä lakon vaikutukset tuntuvat jo nyt. Jääkö tästä päälle samanlainen asemasota kuin UPM:n lakosta, jonka kaikki ovat jo unohtaneet? Toivoa sopii että ei, sillä moni kiireetön leikkauspotilas odottelee jo tuskissaan hoitoon pääsyä.

”Nyt ääni kellossamme on muuttunut. Moni kuuntelee tarkalla korvalla presidentin puhetta, opposition olemassaoloa ei edes huomaa.

#