sunnuntai 4.12.2022 | 11:21
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Sohvi Kangasluoman kolumni: Vuonoissa

Ke 20.4.2022 klo 13:00

Veneemme pääsi taas satamasta sinne minne se kuuluu — meren tyrskyihin.

Korjattuamme joitain veneessä olleita ongelmia, jatkoimme vihdoin matkaa Pohjois-Islannista kohti Länsivuonoja, tuonne hassun muotoiseen niemimaahan Luoteis-Islantiin. Matka kesti hieman yli vuorokauden. Omalla vahtivuorollani sumun keskellä kuuntelin äänikirjaa ankeriaista ja näin kolme delfiiniä.

Länsivuonojen suurin kaupunki Isafjordur oli ensimmäinen etappimme. Lastasimme siellä veneen täyteen ruokaa, ja lähdimme pian viikoksi kohti Hornstrandin luonnonsuojelualuetta, jossa on sekä Islannin parhaat ankkuripaikat, että laskemiseen soveltuvat vuoret.

Vietettyämme lähes koko talven satamissa, tuntui vuonossa ainoina ihmisinä ankkurissa olo upealta. Päivät ankkurissa vietimme töitä tehden ja vuorilla laskien.

On vaikea kuvailla, miltä tuntuu ensin rantautua pienellä kumijollalla lumiselle rantapenkereelle, nousta nousukarvat suksien pohjassa rinnettä pitkin vuorien päälle tarkkaillen hyviä laskulinjoja, ja sitten laskea pyyhältää takaisin meren tasolle koskemattomalla lumella. Yritän kuvailla sitä silti: se tuntuu hyvin hikiseltä ja hyvin etuoikeutetulta.

Lähestyessämme viikon jälkeen taas Isafjorduria, tuli meitä vastaan ensimmäiset oudot ympyrät meressä — kalankasvatusaltaat. Norjassa ja Färsaarilla, matkamme aiemmissa paikoissa, kalankasvatusaltaita näkyi jatkuvasti. Ne ovat eräänlaisia valtavista verkoista tehtyjä ympyrähäkkejä, jotka ovat kiinnitetty meren pohjaan. Merikartoissa väsynyttä purjehtijaa asiasta muistuttavat pienet kalan kuvat. Islannissa kalankasvatusta harjoitetaan sekä merellä että maalla sijaitsevissa valtavissa altaissa, sillä avoimella Islannin rannikolla ei ole yhtä paljon suojaisia paikkoja verkkoaltaille kuin muilla Pohjois-Atlantin kalankasvatusjäteillä.

Kalankasvatus herättää paljon tunteita. Verkkoallas, jossa voi olla jopa kymmeniä tuhansia kiloja kasvatettua kalaa, tuhoaa tehokkaasti merenpohjaa. Täällä Länsivuonoilla luonnonsuojelualuetta halutaankin laajentaa juuri kalankasvatuksen takia, jotta suuryritykset eivät voisi levittää laitoksiaan vuonoihin. Myös kalankasvatuksen filosofia on, ainakin omasta mielestäni, melko merkillinen: Kaloihin suhtaudutaan kuin siemeniin, joista kasvatetaan viljaa ja tehdään leipää. Oikeasti kyseessä on elävä, tutkitusti kipua tunteva olento.

Länsivuonot, ja erityisesti Hornstrandirin luonnonpuisto, on ainutlaatuinen paikka Islannissa. Näimme ankkuristamme hylkeitä, naalin juoksevan lumella, ja kaikenlaisia lintuja (joita huonolla lintutietämykselläni en tunnistanut). Sattuupa aina välillä vuonoille ajautumaan hölmistynyt jääkarhukin, jäätyään uneksimaan Grönlannista lähteneelle jäälautalle liian pitkäksi aikaa — sekin on ehkä halunnut kokea Länsivuonojen taian.

Kirjoittaja on kotoisin Kokkolasta, työskentelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa ja asuu veneessä.

”Verkkoallas, jossa voi olla jopa kymmeniä tuhansia kiloja kasvatettua kalaa, tuhoaa tehokkaasti merenpohjaa.

#