sunnuntai 4.12.2022 | 16:36
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Lauri Tuomi-Nikulan kolumni: Kaunoa selkokielellä ja kielen taju

Ke 6.7.2022 klo 14:00

Kälviän mukavassa kirjastossa asioidessa tapanani on napata etukäteen valittujen ja tilattujen aineistojen lisäksi jotakin sattuman ojentamaa silmiin sattuvaa. Nyt sellainen oli Emmi Itärannan vuonna 2012 Teokselta ilmestynyt Teemestarin kirja. Pistin kirjan kassiin ja suorin kotiin. Illalla sen kaivoin nukutuslääkkeeksi.

Hieman ihmettelin tarinan sinänsä selkeää, yksitotista etenemistä. Taittokin oli ilmava ja fontti iso. Vilkaisin uudelleen kirjan kantta: Selkokielinen versio. En sitä kirjastossa hikipäissäni hokannut eikä kirjastohenkilö asiasta huomauttanut. En siitä osannut pahastua. Näkeehän sen sokea Reettakin, että tuo hapertunut, lainastojen aikaan syntynyt äijä alkaa kuulua selkokielisen kirjallisuuden kohderyhmään.

Pienestä harmituksesta huolimatta päätin lukea kirjan loppuun asti. Siinä ei kauan nokka tuhissut. Olin lukemastani myönteisesti yllättynyt. Hyvin valaiseva kokemus selkokielen mahdollisuuksista kuvata kaunokirjallisuutta. Kun kaikki joutava on poistettu, asia etenee kuin raivaussaha ensiharvennuksessa. Tulee tilaa ja valoa.

Toki siinä häviää kirjailijan kielen maku ja tunto. Siksi meinaan lainata kirjan originaaliversion joskus. Muuten olen Teemestarin kirjasta sitä mieltä, että söpö tarina vaan ei yhtään sen enempää. Vaikka sen dystopia sijoittuu tulevaisuuteen, se kirjallisuutena tuntui jotenkin ennenaikaisesti vanhentuneelta.

Mutta selkokieli. Sille on tilausta! Aika monelle uus- ja perussuomalaiselle yleisesti käytetty kieli on liian vaikeaa. Jos ei ymmärrä, tulee kovin helposti väärinymmärretyksi ja se pitää heti kertoa somessa kaikille, myös niille, joiden kielenymmärryksessä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tästä syystä sosiaalinen media ja sen keskustelupalstat ovat täynnä itseilmaisunsa kanssa kamppailevia väärinymmärtäjiä. ”Täyden osallistumisen ja tasa-arvon perusedellytyksenä on, että saa tietoja itselleen ymmärrettävällä kielellä ja pääsee osalliseksi yhteisestä kulttuurista. Tämän osallistumisen ja tasa-arvon ensimmäisiä ehtoja on yleiskielen muuttaminen helpommaksi ymmärtää.” Näin kertoo Kielikellon artikkeli vuodelta 1990 – liki vuosikymmentä ennen Suomi24 keksimistä!

Jos esimerkiksi radion ja tv:n uutiset eivät kuulijan korvien välissä oikene selkeäksi viestiksi tai sanomalehtikieli jää lukijalta ymmärtämättä vaikean kieliasun vuoksi, median tulisi viilata viestinsä selkokieliseksi. Samalla logiikalla kaikki kieleen sidoksissa oleva kulttuuri ei kaikkia tavoita. Ymmärtämättömyys lisää syrjäytymistä yhteiskunnasta. Äänestäminen ei kiinnosta, koska ymmärrys demokratian mekanismien kontekstista omaan elämään puuttuu.

Kun kieli on sisällöltään ja rakenteeltaan muutettu helpommin ymmärrettäväksi ja se ottaa huomioon vastaanottajan kielelliset edellytykset, sitä voidaan silloin kutsua selkokieleksi, vai mitä, äikän opet?

Kirjoittaja on kokkolalainen kirjailija.

”Tästä syystä sosiaalinen media ja sen keskustelupalstat ovat täynnä itseilmaisunsa kanssa kamppailevia väärinymmärtäjiä.

#