Ensi kertaa vuosikymmeniin Suomessa eletään todellisia poikkeusaikoja. Eilen Helsingin kaupunki ilmoitti sulkevansa leikkipuistot, jotta sieltä saadaan työntekijät päiväkoteihin – jotta vanhemmat pääsevät töihin. Hoitajapulaa ratkotaan tänä aamuna vielä kuumeisesti ja poikkeuslakia potilasturvallisuuden takaamiseksi käsitellään eduskunnassa.

Tässä lehdessä on useita mielipidekirjoituksia, joissa pohditaan hoitajien palkkoja, niiden taustoja ja tasoja. Hoitajien palkkavaatimuksille löytyy ymmärrystä, mutta perässä on pitkä liuta muita kunnan työntekijöitä. Myös päiväkodeissa tehdään vaativaa työtä, samoin palolaitoksissa, laitoskeittiöissä... Sekin on outoa, että yksityisellä puolella hoitajan palkka on huonompi. Eihän se näin saisi olla, kun samaa työtä tehdään.

Suomeen tarvittaisiin joku ulkopuolinen suurhommuli, joka katsoisi palkkakarttaa laajemmasta perspektiivistä. Pistäisi työn vaativuuden, vastuun, fyysisen ja henkisen kuormittavuuden ja muut seikat puntariin. Esittäisi sitten suhteellisesti oikeita palkkoja kuhunkin tehtävään. Tästä sitten lähdettäisiin säätämään.

Olemme ajautuneet yhä vahvempaan etujenajamisyhteiskuntaan. Nyt on törmäys, kun vastakkain on ihmishenki ja oikeus työtaisteluun. Työtaistelu teholla on äärimmäinen keino. Otamme askeleita yhä radikaalimpiin manöövereihin, se on ajan henki.

Saimme elää kymmeniä vuosia suhteellisen rauhallisessa maassa ja maanosassa. Nyt on ilmassa suuri epävarmuus kaikesta. Samaan aikaan meidän pitäisi elää ja kuluttaa normaalisti, ettei taantuma iske meitä matalaksi. Oi näitä aikoja!

outi.airola@hillagroup.fi