Sellaisia me kaupunkilaiset olemme, että minkäänlainen kaupunginjohtaja ei ole meille tarpeeksi hyvä. Ei sellainen, joka laulaa ja visioi ja hyörii joka paikassa, kuten Esko Lankila (– josta muuten juttua tässä lehdessä). Eikä sellainenkaan, joka välttää laulamasta ja hyörimästä joka paikassa. Eikä mikään tältä väliltäkään käy, koska se on sitten kompromissi ja tylsä.

Asia tuli mieleen, kun luin Keskipohjanmaasta jutun, jossa Kokkolan kaupunginjohtajapeli on jo käynnistynyt. Nykyisen kaupunginjohtajan Stina Mattilan määräaikainen kausi päättyy ensi syksynä, jolloin tulee kuluneeksi seitsemän vuotta kaupunkielämää hänen johdollaan. Toki on mahdollista, että häntä pyydetään jatkamaan tai hän voi hakea avautuvaa virkaa, mutta ... Jotakin meiningistä kertoo se, että Keparin jutun mukaan Kokkolan johtavat puolueet ovat käyneet Kannuksen kaupunginjohtajan Jussi Niinistön ovea raapimassa. Toki kaikki ovat asian kieltäneet jutun julkaisun jälkeen. Onko siis kukaan käynyt? Joku ainakin, koska Niinistö myöntää, että kysytty on.

Eipä olisi hääviä olla määräaikaisena kaupunginjohtajana missään. Jos jolle kulle kelpaisikin, aina löytyisi kampittajia pilvin pimein. Me olemme kai niin mahtavia tyyppejä tässä kaupungissa, että mikään tavallinen ei kelpaa, pitää saada jotain säihkettä pyttyyn. Ministerismiehen säihkettä vähintään.

Onpa kiintoisaa seurata, miten asia etenee.

Ja apropoo! Seurakuntavaalit olivat ja menivät. Kaupunkilaiset tuomitsivat Emilia Teerikankaan taannoisen kohtelun selvin luvuin: hän nousi vaalien äänikuningattareksi. Demokratia toimii, haluttiin tai ei.

outi.airola@hillagroup.fi